Miten kodat rakennettiin? Tässä ohjeet:
1. Aseta kolme riukua rinnakkain ja sido ne yläosasta kiinni vahvalla nauhalla. Nosta kolmijalka pystyyn ja levitä jalat sopivasti 5-7 metrin päähän toisistaan. Jalkojen pitäisi muodostaa tasasuhtainen kolmio.
2. Piirrä maahan jalkojen kautta kulkeva ympyrä.
3. Aseta tarvittava määrä riukuja nojaamaan tasavälein kehikkoa vasten siten, että ne muodostavat piirin.
4. Tue riu'ut toisiinsa poikittaisilla risuilla pujottelemalla ne riukujen tai sitomalla riukuihin. Näin kota vankistuu sivusuunnassa hieman ja tukee katetta altapäin.
(ohjeen lähde?)
Että tällasta. Mutta pitääkö tuo vettä? Annetaan tekstin lähteen kertoa:
"Vesitiiviin katteen valistaminen onnistui kivikaudella vaihtelevin menetelmin. Useimmin ehdotettu kateaine ovat eläinten nahat. Niistä voi ommella ehjän katteen kodan ympäri. Nahka olikin hyvä aine kesäkäyttöön ja se oli kevyt kuljettaa mukana. Sateella se kuitenkin kastui läpi ja homehtui. Rasvaamalla nahan ulkopinta, voitiin kastumisen estää. Koivuvaltaisilla alueilla tuohi varmasti syrjäytti nahan, koska se ei vettynyt samalla tavalla ja sen tervasaineet estivät homehtumisen. Samalla säästyi nahkaa vaatteisiin ja tarve-esineisiin. Tuohiliuskoista saatiin vesikate, jos liuskat ommeltiin kiinni kotaan suomuiksi niin, ettei vesi valunut saumoista sisälle.
Entä talvi? Eikö silloin ole kylmä?
"Tällaisena oli kesäkota jo valmis. Kun talvisaikaan matkattiin lumessa pitkiä matkoja, tarvittiin mukana kuljetettavaa kotaa yöpymiseen. Vaikka sitä lämmitettiinkin illalla, olivat aamut purevan kylmiä. Talven kylmyys tunkeutui helposti sisälle ohuen peitteen läpi, joten kota lämpö eristettiin huolellisesti."
Mutta kun kota oli valmis ja joku kuoli ensimmäisessä metsästyksessä, miten hautausmenot menivät? Kuolleet peitettiin ensimmäisen kerran varmaan käytännön syistä: pois näkyvistä, pois haisemasta ja piiloon haaskaeläinten häpäisyltä. Lähimmäisen kuolema saattoi järkyttää vainajan omaisia, mutta hänen hyvästelemisen ja omaisuutensa jakamisen jälkeen hänet oli joka tapauksessa jätettävä kuolinpaikalleen. Hautaamiseen voidaan keksiä lukuisia käytännön syitä, mutta ei kannata unohtaa uskonnollisia syitä.
Vainajan oloa haudassa tehdään mukavaksi asettamalla hänet silkkisiin lakanoihin tai taljojen päälle, kuten tehtiin jo kivikaudella. Vaikka vainaja ei pehmusteista välittäisikään, voivat surijat osoittaa hellyyttä rakastaan kohtaan ja näin osoittaa toisilleen, kuinka paljon he hänestä välittivät. Herää kuitenkin kysymys, mitä on haluttu ilmaista, kun hautaan levitetään rautaoksidia eli punamultaa ?
Punamultaa syntyy luonnossa luontaisesti, jos raudan ioneita liukenee veteen ja hapettuu oksidiksi. Rautaoksidia kertyy eri paikkoihin värjäten maan punaiseksi tai ruskeaksi. Punavärin käyttöä tiedetään olleen jo 30 000 vuotta sitten. Se onkin kestävin ihmisen käyttämistä väriaineista, koska se ei hajoa edes ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Punamultaa voi valmistaa rautaa sisältävien mineraaleja polttamalla. Saven rauta muuttaakin ruukun punaiseksi tästä syystä.
Tapa ripotella punamultaa hautoihin on hyvin vanha, sillä sitä tiedetään käytetyn 30 000 vuotta aiemmin Etelä-Euroopassa sekä Neandertal- että Cro Magnon- ihmisen toimesta. Se on tuskin ollut viatonta koristelunhalua, vaan on liittynyt hautauksen rituaaliin. Sitä on ripoteltu haudan pohjalle tai vainajan päälle. Sen määrä vaihtelee suuresti ja joissakin haudoissa ei ole punamultaa ollenkaan. Eräät vainajat aseteltiin hautaansa huomattavan punamultakerroksen päälle.
Sen käyttötarkoituksesta on useita arveluja. Arvellaan, että punamulta puhdisti ja pyhitti haudan. Sen tarkoitus on voinut myös olla maaginen: se auttoi vainajaa viimeiselle matkalleen. Punaista väriä on ehkä pidetty elämän värinä ja siten pyhänä.
Haudassa on saatettu myös polttaa nuotiota. Tällaisia nokijälkiä tavataan joissakin suomalaisissa haudoissa. Polttaminen on vielä rautakaudella yhdistetty puhdistautumiseen. Mitä epäpuhdasta hautaan saattoi jäädä? Myös hautojen vierestä on löydetty liesiä, vaikka hauta ei olisikaan aivan asuinpaikan tuntumassa. On arveltu, että liedet liittyvät hautajaismenoihin ja hautaamisen yhteydessä olisi järjestetty kekkerit. Viimeinen ateria oli mahdollisesti yhteinen vainajan kanssa.
Haudat ja hautaus ovat (toistaiseksi) jääneet arvoitukseksi.
