Kykladien kulttuuri

                                                 Yllä Kykladien kartta.

Kreikan saaristossa oli omanlaatuisensa kulttuuri (5200-2000 eaa) neoliittisella kivikaudella ja pronssikaudella. Anatoliasta eli Vähä-Aasiasta muutti alueelle asukkaita noin 5000 eaa tuoden mukanaan kulttuurinsa. Samoihin aikoihin perustettiin heidän toimestaan Ateenan Akropolis kukkulan asutus.

Indoeurooppalaisten ajatellaan saapuneen noin 3000 eaa eli pronssikauden alkaessa. Pronssikauden kulttuuria kutsutaan kykladiseksi kulttuuriksi. Tämä kulttuuri muuntui myöhemmin minolaiseksi kulttuuriksi, jonka varhaisvaihe oli osa sitä.

Kykladien saarilla on rikkaita mineraaliesiintymiä muun muassa rautaa, kuparia, lyijyä, laavalasia ja marmoria. Saaristo oli myös käytännöllinen merireitti, sillä siellä oli mahdollista suunnistaa meren poikki maamerkkien mukaan, mikä oli välttämättä varhaisille merenkävijöille, jotka eivät vielä olleet kehittäneet jalostuneempia suunnistuskeinoja.

Elämäntapa

Jo neoliittisella kaudella viljeltiin emmervehnää ja muinaisohraa ja pidettiin lampaita, vuohia ja sikoja sekä kalastettiin tonnikalaa keihästämällä pienistä veneistä. Kupari oli jo käytössä. Yksikään saarista ei pystynyt ylläpitämään muutamaa tuhatta asukasta enemmän. Varhaisella Kykladisella kaudella (n. 3200 eaa lähtien) asukkaat alkoivat rakentaa laivoja ja käydä kauppaa mineraaleillaan. He olivat myös innokkaita kalastajia. Pronssikaudella alettiin kasvattaa oliiveja ja viinirypäleitä. Hautalöytöjen runsaus viittaa kulttuurin eriarvoistumiseen ja jonkinlaiseen luokkajakoon.

Asutuksen kehitys

Tyypillinen naishahmo

Varhaisvaiheessa (ennen 2800 eaa) hautausmaat olivat pieniä, kuten ilmeisesti myös yhteisötkin. Asutuksia ei ole kuitenkaan ole löydetty. Myöhemmällä varhaiskaudella talot olivat usein kaksikerroksisia ja niistä on löydetty viemäreitä. Kaupungistuminen lienee alkanut n. 2600 eaa. Nämä sijoittuivat lähelle luonnonsatamia. Hautausmaat kasvoivat yli 600 haudan suuruisiksi. Erilliset maatalot olivat yhä yleisiä.

Huolena vaikuttaa olleen suojautuminen merirosvousta vastaan, sillä kylät tai pikkukaupungit olivat hyvin linnoitettuja. Suojamuureja olikin rakennettu jo neoliittisella kaudella. Linnoitukset rakennettiin kukkuloiden huipuille.

Ilmeisesti n. 2300 eaa tienoilla saaristossa, Kreetaa lukuun ottamatta, oli levottomuuksia, jotka johtivat eräiden asutusten hylkäämiseen ja toisten linnoittamiseen yhä paremmin. Hautaustavoissa, rakennustyylissä ja keramiikassa tapahtuneiden muutosten perusteella epäillään, että alueelle olisi muuttanut uusia ihmisiä. Kenties taustalla olivat kuparin ja tinan saatavuuteen liittyvät kiistat, uudenlaiset metalliaseet ja kasvavan väestön paine. Mikä sitten olikaan syynä kulttuuri muuttui ja eräät taiteet kuten marmorinveisto taantuivat.

Kreetan kulttuurin noustessa saaristo vaipui mitättömyyteen lukuun ottamatta Deloksen pyhäkköä, jonka maine säilyi klassiselle kaudelle asti. Tuolloin sitä pidettiin kaksosjumalten Apolloksen (aurinko) ja Artemiin (kuu) synnyinpaikkana.

Taiteet

Taidekäsityön erikoisuuksia ovat modernin oloiset patsaat ja oudot paistinpannun muotoiset saviastiat, jonka tarkoitusta voidaan vain arvailla. Keramiikka koostuu lähinnä yksivärisistä ruukuista, jotka oli koristeltu lähinnä valkoisin tai punaisin geometrisin raaputuskuvioin.

Varhaista taidetta edustavat marmoriset naishahmot, joita oli muutaman sentin taskukokoisista lähes luonnollisen kokoisiin. Ne olivat kaavamaisia ja tyyliteltyjä. Naisten kädet ovat puuskassa rinnan alla ja heidän kasvonsa on kuvattu naamiomaisesti. Ne poikkeavat selvästi muiden esihistoriallisten kulttuurien rehevistä naishahmoista. Erikoista on myös se, että patsaita vietiin Keroksen saarelle ja rikottiin tahallaan. Kenties patsaiden rikkominen oli osa uskonnollista seremoniaa.

Helladinen kulttuuri

Taakse!

Helladinen kulttuuri vaikutti Kreikan mantereella 3000 - 1000 eaa. Mykeneläinen kulttuuri lasketaan sen osaksi. Se oli pääosin indoeurooppalaisten kansojen luomaa. Varhaiskausi alkoi maatalousväestön saapuessa Kreikkaan. Se ei luultavasti vielä puhunut indoeurooppalaista kieltä ja joka todennäköisesti oli peräisin Kreikan saaristosta. Se ajoittuu samaan aikaan Egyptin Vanhan valtakunnan kanssa.

Kulttuuri sijoittui rannikolle ja sen edustan saarille. Saviastioissa oli Vähän Aasian eli Anatolian vaikutusta ja savenvalajan pyörä (eli dreija) tunnettiin. Rakennuksista tunnetaan suuret "pitkätalot" (megaron).

Keskivaiheilla (2100-1550 eaa) kreikkalaisten tarusankarien mukaan nimetyt minianilaiset asuttivat Kreikkaa laajasti. Aikakausi on saman aikainen Egyptin Keskivaltakunnan kanssa. Asutukset ovat keskittyneempiä ja sijaitsevat yleensä kukkuloilla. Asutusta on löydetty Peloponnesoksen niemimaalta ja Keski-Kreikasta. Loppupuolella kautta kulttuuri sai paljon minolaisia vaikutteita. Vaikutteita tuli myös Kykladeilta. Lopulta kulttuuri muuntui mykeneläiseksi (helladisen kulttuurin myöhäisvaihe). Aikakaudella on ajateltu puhutun esikreikkaa. Se on tunnettu harmaasta keramiikasta.

Minolaiset

Taakse, eteen, taakse, eteen. Hypitään ajassa.

Historia:
Kreetalla ja sen lähisaarilla vallinnut Aigeianmeren alueella noin 3000-1450 eaa. Minolaiset käyttivät kirjoituksissaan Lineaari-A tyyppistä kirjoitusta, jota nykyisin ei osta tulkita. Heidän kielensä ei ollut lainkaan sukua kreikan kielelle. On myös tutkittu, että minolaisten kieli ei ole sukua myöskään muille indoeurooppalaisille kielille eikä todennäköisesti myöskään seemiläisille kielille.
Minolaisten yhteiskunta ei muistuttanut myöhempää kreikkalaista soturiaateliin perustuvaa yhteiskuntaa. Minolaisen kulttuurin romahduksen vuonna 1450eaa. on tutkittu johtuvan Santorinin tulivuorenpuhkauksen aiheuttamasta hyökyaallosta ja tuhkasateesta.Romahdukselle saattaa olla myös muita syitä, kuten Kreikan mantereen mykeneläisen kulttuurin voimistuminen ja minolaisten varustautumattomuus sotiin.
Minolainen kulttuuri sai nimensä kreikkalaisen mytologian myyttiseltä kuninkaalta, Minokselta.

Uskonto:
Tunnetuin minolainen jumaluus oli härkä, joka oli hedelmällisyyden ja voiman vertauskuva. Muita jumaluuksia oli auringonjumala, äitijumalatar, hedelmällisyyden valtiatar ja viljan jumala,joka kuoli ja syntyi uudestaan joka vuosi.Minolaiset palvoivat enimmäkseen naispuolisia jumalia kuten äitijumalatarta, joka takasi hedelmällisyyden, sekä eläinten valtiarta, joka suojeli kotia,kaupunkeja, metsää ja manalaa. Eläinten valtiatar kuvataan usein yhdessä käärmeiden kanssa. Minolaisten arvellaan myös uskoneen eläinpäisiin demoneihin. On myös tutkittu, että ovatko minolaiset uhranneet ihmisiä uskonsa puolesta, koska vaarallisten härkätaisteluiden näyttää kuuluneen uskonmenoihin.


Kaupankäynti:
Minolaisen kulttuurin perusta oli kaupankäynnissä, mutta siitä ei ole myöhemmin löytynyt merkkejä sotilasaristokratiasta, mikä oli ominaista Kreikan kulttuurille. Kreeta, joka sijaitsee keskellä Itäistä Välimerta, oli edullisella paikalla merikaupankäynnille. Kaupankäynnin ansioista minolaiset olivat merkittäviä itäisellä Välimerellä ja heillä oli siirtokuntia Manner-Kreikassa asti. Tina oli minolaisten merkittävin vientituote, ja kuparia saatiin Kyprokselta. Minolaisen kulttuurin ajan merkittävin metalli oli pronssi, jota saatiin tinan ja kuparin seoksesta. Tunnetuin vientituote oli sahrami-niminen mauste. Myös kultaa, hopeaa ja keramiikkaruukkuja vietiin ja välitettiin Lähi-itään. Kaupankäyntiä oli Manner-Kreikan, Kyproksen, Anatolian, Syyrian, Espanjan, Egyptin ja Mesopotamin kanssa. Meripihkaa tuotiin Itämereltä 2000-1450 eaa.
Minolaisilla oli hyvä sijainti,joten kauppareititkin sijaitsivat hyvällä paikalla,Välimerellä. Heillä oli myös hyvä ja kehittynyt laivanrakennustaito, joka edisti heidän asemaansa.

Taiteet:
Minolaisella taiteella pyrittiin koristeellisuuteen.Kulttuuriin ei kuulunut hallitsijamuotokuvien, tai historiallisten tapahtumien kuvaaminen, myös uskonnolliset ja sotilaalliset aiheet olivat harvinaisia. Seinämaalausten pääaiheena oli luonto: kasvit,eläimet,maisemakuvat jne. Erityisesti härkä oli suosittu aihe minolaisessa maalaus- ja veistotaiteessa. Minolainen kulttuuri on ottanut taiteessa vaikutteita Egyptin taiteesta, sekä itämaisista,heettiläisistä kulttuureista. Esim. Knossoksen palatsi tunnetaan lukuisista seinämaalauksistaan. Seinille on mm. kuvattu naisia ja miehiä keräämässä kukkia sekä rituaalisia härkätaisteluja, mutta sotilasaiheita ei ole. Kuvataide: Knossoksen palatsin fresko, härkäakrobaatti (n.1550 eaa.)

Arkkitehtuuri:
Minolainen arkkitehtuuri oli keskitetty palatseihin, ei temppeleihin, kaupunkeihin tai hautoihin kuten esimerkiksi oli Egyptissä ja Mesopotamiassa. Kreetan saaren palatsit ja huvilatyyppiset rakennukset eivät myöskään olleet rakennettu puolustustarkoituksiin. Asuinmukavuus oli tärkeää, ja se näkyi mm. viemärijärjestelmistä. Rakennukset koristeltiin maalauksin ja palatsien pohjakaavat olivat epäsäännöllisiä.

Knossos oli minolaisen kulttuurin keskuspaikka. Knossos oli labyrinttia muistuttava palatsi, joka on edelleen tunnettu kaivauksistaan. Myöhemmän Kreikan tarujen mukaan sitä kutsutaan Minoksen palatsiksi. Knossos oli viisikerroksinen ja siinä oli yli 1300 huonetta. Seiniä koristelivat värikkäät maalaukset, jotka kertoivat minolaisten elämästä. Palatsissa oli asuintiloja, varastoja, käsityöpajoja ja uskonnollisia pyhäköitä. Vielä on epävarmaa, oliko Knossos poliittisen vai uskonnollisen vallan keskus vai molempien yhdistelmä eli teokratia. Keskusteluja on myös herättänyt se, oliko Knossos koko Kreetan saaren pääkaupunki vai ainoastaan sen suurin keskus. Kreetan kaikki muut palatsit tuhoutuivat tai hylättiin vähän vuoden 1500 eaa. jälkeen, mutta Knossos säilyi vielä senkin jälkeen 100 vuotta. Muita suuria keskuspaikkoja olivat: Faistos,Hagia Triada ja Mallia

Yhteiskunta:
Minolainen kulttuuri oli jakautunut eri yhteiskuntaluokkiin. Oli kalastajia,savenvalajia,kirjureita jne. Selvästi toisistaan eroavat hautalöydöt kertovat vainajien eriarvoisista yhteiskunnllisita asemista. Minolaisten yhteiskunta oli ensimmäinen korkeakulttuuri Euroopassa. Se täyttää korkeakulttuurin määritelmän, sillä se oli lukutaitoinen, yhteiskunta oli kaupungistunut, ja jakautunut eri ammattikuntiin.

Naisten asemaa minolaisessa yhteiskunnassa on mahdotonta ratkaista kokonaan, mutta on viittauksia siihen, että naisilla oli kuitenkin valtaa. Naisia näkyi paljon taideteoksissa ja naiset saattoivat toimia esim. papittarina, mikä oli tuohon aikaan merkittävä asema. Myös kreikkalaisessa kirjallisuudessa on viittauksia siihen, että minolaisnaiset olivat erityisen vaikutusvaltaisessa asemassa. lähde?

Elam

Bloggaaminen on hauskaa, vai mitä? No, meitä ei huvita nyt kertoa Babyloniasta. Elam siis kehiin....joo joo me ollaan tosi ärsyttäviä....

Elam vaikutti Mesopotamian historiaan n. 3200-645 eKr, monesti valloittamalla Sumerin tai Babylonian. Se oli siis Mesopotamian pahin vihollinen tuona aikana. Se sijaitsi Iranin alueella, ja sen pääkaupunki Susa jakoi maan Susianan alavaan tasankoon ja Anšanin vuorimaahan Susasta kaakkoon.

Assyrialaiset

Anteeksi nyt kovasti, kun emme mene ihan aikajärjestyksessä....no kuitenkin.
Assyria oli valtakunta  noin 2000 - 1600 ja 900 - 600 eKr.  Se sijaitsi nykyisen Irakin alueella. Assyria on saanut nimensä myös mesopotamialaisen  Assur-jumalan mukaan, mutta alunperin Assyria kehittyi Assur-nimisestä akkadilaisesta etuvartiosta ensin kaupunkivaltioksi ja sitten valtakunnaksi. Nykyään Assur on Uniscon maailmanperintökohde.
    

Yllä Assyrian kartta. Tummemmalla vihreällä 824 eKr, vaaleammalla 671 eKr.

Nimrud oli muinaisen Assyrian nykyään raunioina oleva pääkaupunki. Se sijaitsi n. 30 kilometriä Mosulista kaakkoon. Nimrud on mainittu myös Raamatussa nimillä Kalah ja Kalhu. 

Neo-Assyrian pääkaupunki oli Ninive. Assyrian kuningas Sanherib teki Ninivestä pääkaupunkinsa kahdeksannella vuosisadalla eKr. Nykyään Ninive (eli Ninawa) on yksi Irakin maakunnista.

Paluu... Muinaisen Egyptin kieleen

Hieroglyfejä käytettiin 3500 vuoden ajan ja koko tämän ajan ne pysyivät melko muuttumattomina. Sinä aikana puhuttu kieli oli muuttunut niin paljon, ettei vanhan valtakunnan kieltä olisi enää ymmärretty. Hieroglyfit siis toimivat välittäjänä vuosisatojen yli. Kirjoitus koostui merkeistä, joista osa vastasi yksittäisiä kirjaimia (24 konsonanttia), toiset tavuja (200) ja osa kokonaisia sanoja. Sama merkki saattoi eri yhteyksissä tarkoittaa aivan eri asia. Esimerkiksi sandaalinauha ankh tarkoitti myös elämää. Suuta esittävä merkki ro tarkoitti myös kirjainta -r. Merkin kulloinenkin merkitys tuli tulkita asiayhteydestä. Vähän niin kuin me tiedämme, että poro kupissa on kahvia ja Lapissa eläin. Samoin myös egyptiläiset ymmärsivät, että toivotettiin pitkää elämää, eikä sandaalinauhaa.

Keskellä Ankh-merkki

Hieroglyfien synty on historian hämärän peitossa. Samantapaisia merkkejä esiintyy kuitenkin vuoden 4000 eaa paikkeella tehdyssä keramiikassa. 3300-luvulla eaa löydetystä haudasta on löydetty ensimmäistä esihieroglyfi-kirjoitusta. Ensimmäinen kokonainen hieroglyfein kirjoitettu lause on puolestaan 2. dynastian ajalta. Todennäköisesti hieroglyfikirjoitus keksittiin sumerilaisen kirjoituksen vaikutuksesta. Kuitenkin sen alkuperästä on edelleen vain vähän todisteita. Viimeisen kerran hieroglyfejä kirjoitettiin 300-luvulla jaa. Alumperin merkkejä oli noin 1000, mutta vuoden 2000 eaa tienoilla niiden määrä laski alle kahdeksansadan. Myöhemmin niiden määrä alkoi kuitenkin taas lisääntyä. Usein käytettyjä merkkejä oli kuitenkin vain noin puolet kaikista.

Egyptiläisille kirjoituksella oli taianomaista merkitystä. Yksittäisten hieroglyfien uskottiin voivan aiheuttaa hyvää tai pahaa. Esimerkiksi skorpionia tarkoittava merkki piirrettiin ilman pistintä tai käärme katkaistiin, jotteivät ne voineet aiheuttaa harmia. Pyyhkimällä henkilön nimen kirjoituksesta, saattoi pyyhkiä pois hänen vaikutuksensa maailmasta. Kiveenhakattu kirjoitus oli eräänlainen tapa jatkaa elämää kuoleman jälkeen.

Hieraattista kirjoitusta

Koska hieroglyfikirjoitus oli monimutkaista, se sopi parhaiten hautakirjoituksiin ja virallisiin yhteyksiin. Hallinnollisia asiakirjoja ja papistoa varten kehittyi hieroglyfien rinnalla helpompi niin kutsuttu hieraatinen kirjoitus, jota luettiin aina vasemmalta oikealle. Sitä käytettiin jo esidynastisena kautena ennen vanhan valtakunnan syntyä, eikä se ollut mikään hieroglyfien johdannainen. Hieraattista kirjoitusta voitiin kirjoittaa eri tyyleillä, kuten yksinkertaisemmalla arkityylillä tai hienommalla kirjatyylillä. Siitä syntyi monia paikallisia kirjoitustapoja. Pohjoisesta hieraattisesta kehittyi noin 660 eaa pikakirjoitusmuoto demoottinen kirjoitus, joka otettiin käyttöön valtion asiokirjoissa. Se oli yksinkertaisempi ja kansanomaisempi. Demoottinen kirjoitus koostui konsonanteista. Antiikin aikana siirrettiin käyttämään kreikkalaisia kirjaimia, mikä on säilynyt tähän päivään koptikristittyjen piirissä.

Muinaisen Egyptin asukkaista vain 2-3% osasi lukea hieroglyfejä ja uuden valtakunnan aikaan vielä harvempi osasi kirjoittaa niitä. Niin kutsuttua hieraattista kirjoitusta osasivat hieman useammat. Hieroglyfejä hakattiin lähinnä kivisiin seiniin ja patsaisiin. Hieraattista kirjoitusta kirjoitettiin papyryksella. Kirjurin tärkein väline oli paletti, jossa oli tilaa mustalle ja punaiselle värille.

Kirjurin työkalut

Kirjurit olivat hyvin arvostettuja ja pitivät mielellään itseään tavallista kansaa parempina. Toisin kuin lukutaidottomilla, heillä oli mahdollisuus päästä käsiksi kaikenlaiseen tietoon. He toimivat melko itsenäisesti ja heideän työnsä oli ruumiillisesti kevyttä. Tämä oli suuri etu muinaisessa Egyptissä, jossa useimpien työ oli ruumiillisesti raskasta ja käskyttäjien ohjaamaa. Koska hieroglyfijärjestelmä oli monimutkainen, koulutus kesti kauan. Se aloitettiin varhain kopioimalla erilaisia tekstejä ruukunsirpaleille ja kalkkikiven paloille. Papyrusta ei tuhlattu kirjoitusharjoituksiin. Opettajat saattoivat olla ankaria. Useimmat kirjurit koulutettiin vain lukemaan ja kirjoittamaan yksinkertaisempaa hieraattista kirjoitusta, jolla kaikki temppelien kirjanpito hoidettiin. Varsinaisia hieroglyfejä osasivat vain hyvin harvat. Aluksi annetut työt olivat vaatimattomia ja vasta vuosien päästä saattoi päästä kopioimaan arvokkaita uskonnollisia tekstejä. Kirjurit saattoivat huvitella kopioimalla tylsien tilastojen takapuolelle lempikirjallisuuttaan.

Akkadilaiset

Akkadilaiset asuivat Mesopotamiassa n. vuosina 2350 eKr-2150 eKr. Akkad oli siis maailman ensimmäinen imperiumi. Akkad oli vanhaa sumerilaisten maata. Sumerilaisten lisäksi Mesopotamiaan saapui jossain vaiheessa seemiläisperäistä kieltä puhuva kansa, jonka jäsenet pikkuhiljaa integroituivat sumerilaiseen yhteiskuntaan. Sargon, yksi tämän kansan jäsenistä, kaappasi noin 2350 eaa vallan Kishin kaupungissa, valtasi muutkin sumerilaiset kaupunkivaltiot ja ulotti hallintansa lopulta aina Välimeren rannalle asti. Sargon perusti imperiumilleen uuden pääkaupungin, Akkadin, josta koko valtakunta, Sargonin kansa ja sen puhuma kieli saivat nimensä. Akkadin valta ilmeisesti rappeutui ajan myötä ja lopulta valtakunta murtui kokonaan amorilaisiksi ja gutilaisiksi kutsuttujen heimojen jatkuvien hyökkäyksien takia.

Hallitusaika	Nimi	Huomautuksia
Sumerin ja Akkadin kuninkaat
n. 2334-2279 eaa. tai 2371-2315 eaa.	Sargon (Sharrum-Kin)	Aikaisemmin Kishin kuningas
n. 2278-2270 eaa. tai 2315-2306 eaa.	Rimush	Murhattiin?
n. 2269-2255 eaa. tai 2306-2291 eaa.	Manishtushu	Murhattiin?
n. 2254-2218 eaa. tai 2291-2254 eaa.	Naram-Sin
n. 2217-2193 eaa. tai 2254-2230 eaa.	Shar-Kali-Sharri
n. 2192-2169 eaa. tai 2230-2226 eaa.	Hallitsijaton kausi	Anarkia
n. 2189-2189 eaa.	Igigi
n. 2189-2189 eaa.	Nanum
n. 2188-2188 eaa.	Emi
n. 2187-2187 eaa.	Elulu
n. 2186-2168 eaa.	Dudu
n. 2168-2154 eaa.	Shu-turul (Shadural; Shu-Durul)

Sargon loi ensimmäisenä pysyvän armeijan. Akkadista tuli virallinen kieli ja nuolenpääkirjoitus sovellettiin siihen. Sumerilaiset eivät suinkaan tyytyneet tähän, vaan kapinoivat. Silti Sargon arvosti Sumerin korkeaa kulttuuria. Kuningas pyrki edistämään merikauppaa.

Jo Sargon hankki laajoja maatiloja ja lopulta kaikki maa oli kuninkaiden käsissä. Myöhemmillä Akkadin hallitsijoilla oli tapana kuolla vallankaappauksissa ja palastsijuonitteluissa. Monia alueitakin menettettiin hallitsijoiden epävakauden johdosta.

Akkadilaiset kehittivät omalta osaltaan sumerilaista kulttuuria eteenpäin. Akkadissa rekennettiin teitä ja järjestettiin säännöllinen postin jako. Postimerkkien virkaa hoitivat savisinetit. Akkadissa pidettiin rekisteriä ja tehtiin karttoja maanomistuksesta. Akkadilaiset olivat kiinnostuneita tähtitieteistä ja kehittivät kaksoisvirranmaassa myöhemminkin käytetyn kalenterin.

Akkadista tunnetaan kaikkien aikojen ensimmäinen nimeltä tunnettu runoilija, kuunjumalan ylipapitar Enheduanna.