"Tavallinen karkea, ohrasta, emmervehnästä tai spelttivehnästä leivottu leipä oli pääruokaa suurimmalle osalle Egyptin kansalle. Leivät paistettiin rasvassa ja joskus ne maustettiin taateleilla, granaattiomenoilla tai muilla hedelmillä. Leipurit olivat alemman kansanosan naisia, työläisiä, orjattaria ja palvelijattaria. Taikinaa valmistettiin suolasta, jauhoista ja vedestä. Hiivasientä ei vielä osattu hyödyntää taikinan nostattamisessa. Taikinaa alustettaessa siihen sekoittui hiekkaa ja pieniä kivensiruja, ja siksi leipä kulutti egyptiläisten hampaita. Monien muumioiden hampaat ovat kuluneet ikeniin asti. Leipien päälle levitettiin sipulia tai valkosipulia. Valkosipuli oli suosittu yrtti ja lääkeaine.
Ruoanvalmistuksen suhteen talonpojat olivat hyvin omavaraisia. Egyptin vähäinen hedelmällinen maaperä osattiin käyttää hyvin ja sadot olivat runsaita. Egyptin historian suuret katovuodet aiheuttivat maassa poliittista sekasortoa varsinkin ensimmäisen välikauden aikaan. Niilijoesta ja kanavista nostettiin vettä shadouf-nimisen vipulaitteen avulla ja sitä valeltiin kasteluojien avulla pelloille.
Työläisten ravinto oli hyvin niukkaa ja yksipuolista. He söivät kaksi ateriaa päivässä ja niistä tuskin sai riittävästi kaloreita ja ravintoaineita pitämään heidät terveinä ja pitkäikäisinä. Yläluokan ihmiset nauttivat päivän aikana tavallisesti kolmannenkin aterian.
Olut oli yleisin ruokajuoma. On arvioitu, että muinainen egyptiläinen söi päivässä keskimäärin kymmenen leivänpalaa ja joi kaksi ruukkua olutta. Egyptiläinen olut koostui leivästä, vedestä ja käyneistä taateleista ja sen tähden sen säilyvyys oli huono. Olutta ei koskaan säilytetty pidempiä ajanjaksoja suurissa saviruukuissa eli amforoissa, vaan se annosteltiin pieniin saviastioihin ja juotiin heti."
"Egypti oli kuuma ja aurinkoinen maa ja vaatetus sen vuoksi mahdollisimman kevyttä. Lapset saattoivat oleilla alastomina, ja aikuisetkin riisuivat työskennellessään mielellään vaatteensa. Hohtavan valkeasta, viileästä ja kosteutta imevästä pellavasta valmistettiin harsomaisen ohuita kankaita, jotka sekä tärkättiin että pliseerattiin. Kansan asut olivat karkeampaa pellavaa. Lammasta pidettiin epäpuhtaana eläimenä eikä villavaatteita käytetty. Puuvilla oli jo ilmeisesti varsin varhain levinnyt Intiasta Egyptiin.
Puhtaus oli egyptiläisille luonteenomaista, ja kuumassa ilmastossa oli vilvoittava päivittäinen kylpeminen välttämätöntäkin. Egyptiläiset olivat sirojäsenisiä, ja kauneusihanteena oli hoikka vartalo, jäykähkö hiuslaite tai päähine ja voimakkaasti ehostetut kasvot. He arvostivat suuria, luonnollisesti kehittyneitä jalkateriä, ja ylhäisetkin liikkuivat paljasjaloin sitoen orjien kantamat sandaalit jalkoihinsa vain välttämättömissä tilanteissa. Myös akrobaattisia ruumiinharjoituksia ja tanssijattarien taidokkaita käsien liikkeitä ihailtiin. Sekä miehet, että naiset käyttivät koruja ja kosmeettisia aineita. Ihoa suojattiin auringolta voitein, ja pyramidien rakentajien vaatimusjärjestys maailman ensimmäisessä tunnetussa lakossa oli: voiteita, öljyä ja kasviksia. Miesten ja ulkonaoleskelevien iho oli kuparinvärinen. Ylhäisten naisten päivettymätöntä ihoa kuvattiin sitruunankeltaiseksi. Kuumuutta pyrittiin helpottamaan suurin viuhkoin, joita orjat leyhyttivät molemmin käsin.
Miesten pukeutuminen
Vanhan valtakunnan aikana, noin 2 780-2 280 eKr., joka käsittää dynastiat 3.-6., muodostaa Egyptin ensimmäisen kukoistuskauden. Miehenpukuna tänä ajanjaksona oli lyhyt, sileä pellavakankainen lannevaate, joka oli kiedottu tiukasti lanteiden ympäri ja kiinnitetty vyöllä. Joskus siinä oli kovaksi tärkätty, eteen taitettu kolmio. Miesten lannevaatteen kietomissuunnalla vasemmalta oikealle - miesten napituksen nykyiseenkin suuntaan - oli symbolinen merkityksensä. Nousihan aurinkokin vasemmalta, kun kasvot käännettiin sinne mistä kaikki hyvä tulee, eli etelään, Niilin lähteille päin.
Faraoiden usein kultakoristeisiin asuihin kertyi monenlaisia arvomerkkejä, mm. edessä riippuva kuninkaallinen vyökoriste ja pyöreä helmikaulus, mutta he käyttivät niitä vain hallitsijan tehtävissään. Yksityisoloissaan he esiintyivät muiden tavoin kevyesti pukeutuneina. Miehet alkoivat käyttää noin 2 065-1 660 eKr. Keskimmäisen valtakunnan aikaan lyhyen lannevaatteen päällä toista, pitempää, ohutta ja tärkättyä lannevaatetta. Syyrialaisvaikutteista kalasiris-asua käyttivät myös miehet. Asu otettiin käyttöön Uuden valtakunnan aikaan, jolloin Egyptissä noin sata vuotta kestänyt hajaannustila oli päättynyt. Miehet pitivät sitä yhdessä vanhankuosisen lannevaatteen kanssa, joko alla tai päällä.
Riistaeläimen häntä faraon asussa oli vanha egyptiläinen suuren metsästäjän tunnus. Papit käyttivät seremoniallista leopardintaljaa pukunsa päällä. Kippurakärkisiä sandaaleja punottiin papyruskaislasta ja niinestä aluksi vain faraoille ja papeille, myöhemmin muillekin arvohenkilöille. Hoviväellä oli myös sukkia, jotkut niistä oli koristeltu erityisin jalokivin.
Miehet olivat parrattomia. Jumaluuden merkkinä faraoilla oli seremoniallisissa tilaisuuksissa parfymoitu, joko kulmikas tai koukkumainen ja kapea, korviin kiinnitetty tekoparta. Pappien pää oli paljaaksi ajeltu. Prinssin tunnuksena oli pään toisella sivulla pitkästä tukasta koottu hiuskimppu. Faraon päähineitä olivat Ylä- ja Ala-Egyptin hattumaiset kruunut ja paksusta kankaasta valmistettu ja kulmikkaaksi taitettu raidallinen päähine. Käärme, haukanpää, sulka ja auringonkiekko olivat jumaluutta kuvaavien pääkoristeiden aiheita.
Naisten pukeutuminen
Naiset kutoivat kankaat ja käyttivät niitä runsaammin vaatetukseensa kuin miehet. Ohuesta pellavakankaasta valmistetun yhden tai kahden olkaimen kannattaman kotelohameen arvellaan olevan kiinteästi kiedotun. Se ulottui vanhimmissa malleissa rintojen alapuolelta nilkkoihin hyvin tiukkana ja vartalon hoikkuutta korostavana.
Syyrian valloituksen jälkeen uuden valtakunnan aikana, tuli käyttöön aasialainen mekkopuku. Egyptissä se valmistettiin harsomaisen ohuesta pellavakankaasta ja oli nimeltään kalasiris. Sen päällä ylhäisö käytti usein rinnan kohdalle solmittua ohutta vaippaa. Kankaan laskostus levisi edestä säteinä, ns. aurinkopliseerauksena, pehmeän eloisasti ja läpinäkyvyys paljasti vartalon muodot. Pellava oli hohtavan valkoista. Kulttuurin rappeutumisen myötä ruvettiin pukeutumaan värikkäämpiin ja laskostamattomiin mesopotamialaisittain hapsuin koristettuihin pukuihin. Egyptissä tunnettiin jo englanninkirjontaa muistuttava pitsimäinen reikäommelkoristelukin. Orjattarien verhona oli usein vain kapeaa haaralappua kannattava lannevyö." Lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti