Sumerit, kuten myöhemmätkin Kaksoisvirranmaan asukit, elivät kaupunkivaltioissa. Kaupunkivaltioita hallitsivat pappiskuninkaat. Sumerilaiset kaupungit olivat suorakaiteen muotoisia, ja niitä ympäröi korkea ja leveä muuri. Kaupunkia halkoivat leveät puistokadut, joita pitkin mm. uskonnolliset paraatit kulkivat. Suurimpia rakennuksia olivat zikkuratit (ZIHG uh rat), pyramiditemppelit, jotka kohosivat taivaisiin. Sen kaltevilla ulkoseinillä oli penkereitä tai leveitä askelmia, joissa usein kasvoi istutettuna puita tai pensaita. Jokaisen zikkuratin huipulla oli alttari pääjumalalle. Hallitsijat asuivat loistavissa palatseissa, joissa oli suuren puutarhat. Suurin osa ihmisistä asui pienissä taloissaan, jotka olivat sikin sokin puistokatujen ja teiden ympärillä. Käsityöläiset asuivat saman kadun varrella, jolloin kadusta muodostui basaari. Käsityöläiset olivat siten myös kauppiaita. lähde?
Sumerien keksinnöt:
- Pyörä
- Kastelujärjestelmä
- Kalenteri
- Nuolenpääkirjoitus
- Sormilaskenta
Papisto tutki taivasta merkiten muistiin taivaankappaleiden liikkeitä. Näiden tietojen pohjalta he loivat kalenterin, joka oli varsin tarpeellinen maanviljelysyhteiskunnalle.
Sumerilaiset kävivät kauppaa Välimerelle, Egyptiin ja Intiaan (Melullah) asti. Tavaraa kuljetettiin karavaaneissa ja kaislalaivoilla. Vaikka hopeaa käytettiinkin rahana, maksettiin palkkiot usein esimerkiksi viljana. Maassa tunnettiin oikeuslaitos ja poliisi. Maata hallittiin virkamiesten avulla.
Sumerit kehittivät rakennustaitoa, sodankäyntiä, hallintoa, matematiikkaa ja kirjallisuutta
merkittävästi (vaikkakin heidän useimmat käsityksensä olivat varsin myyttisiä ja taikauskoisia,
tosin heillä oli joitain ihan kelvollisia lääkkeitä eräisiin vaivoihin). Matematiikan plus- vähennys- kerto- ja jakolaskut olivat heille tuttuja. He myös keksivät, että minuutissa oli kuusikymmentä sekunttia, johtuen sormilaskennasta (katso linkki "Keksinnöissä)
Gilgamesh
Gilgamesh on yksi vanhimpia tunnettuja kirjoja. Se on sankarieepos, joka kertoo ennen 2600 eaa eläneestä kuningas Gilgameshista. Tarinoita on alettu merkitä muistiin 2000 eaa tienoilla tai vähän aiemmin (4000 vuotta sitten!) ja yhtenäinen eeposmuoto, jonka alkuperäisen rakenteen on mahdollisesti koonnut ja yhtenäistänyt yksi henkilö, on syntynyt vaiheittain seuraavan vuosituhannen aikana.
Kirja koostuu 12 taulusta (tai luvusta), joista tässä pienet tiivistelmät. Tiivistelmät perustuvat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennokseen akkadista, joka on julkaistu vuonna 2000. Huomasin muuten, että 1.-7. luvusta on myös (varsin samanhenkinen) tiivistelmä Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan Tarujen Kirjassa (2007), s. 165--168.
1.1 luku
Gilgamesh on kuninkaista suurin, enemmän jumala kuin ihminen. Hän hallitsee Urukin kaupunkia ja on verrattoman vahva, muttei kohtuullinen: kaikki pojat hän liittää palvelukseensa, kaikkiin naisiin vaatii ensiyönoikeuden. Kukaan ei rohkene vastustaa häntä.
Jumalat kiinnittävät huomiota tähän asiaintilaan. Aruru luo Gilgameshille vertaisen, jotta tämän aika ei kuluisi pahantekoon. Tuo vertainen on alkumies Enkidu, joka aluksi kulkee eläinten kanssa kuin yksi heistä ja pitää heidän puoltaan ihmisiä vastaan. Hän on niin vahvan ja hurjan näköinen, että metsämiehet päättävät pyytää Gilgameshilta apua Enkidun taltuttamiseksi.
Gilgamesh lähettää metsämiehen mukana ilotyttö Shamhatin Enkidun lauman juomapaikalle. Enkidu rakastelee Shamhatin kanssa viikon ja muuttuu ihmiseksi. Hänen laumansa pelkää nyt häntä, ja hän ymmärtää ihmisten puhetta. Shamhat kertoo Enkidulle, että tälle on paikka Gilgameshin vierellä. Gilgamesh on nähnyt enneunia, joiden mukaan hän on saava vahvan toverin, Enkidun.
2.2 luku
Enkidu ja Shamhat lähtevät Urukia kohden. Matkan varrella Enkidu saa ensimmäistä kertaa syödä ja juoda ihmisten tarjoamuksia, ja tulee kerrassaan hilpeäksi. Koska Enkidu on muita vahvempi, hän suojaa kaikkia yön vaaroilta.
Matkallaan he tapaavat nuorukaisen, joka on menossa häihin. Tämä nuori mies kertoo Gilgameshin ensiyönoikeudesta; Enkidu, joka tuntee luonnon lain, synkistyy ja tietää, ettei se ole kohtuullinen vaatimus.
Urukissa ihmiset kerääntyvät katsomaan, kun Enkidu saapuu. Enkidu estää Gilgameshia astumasta morsiamen taloon, ja he painivat keskenään. Tappelukumppanien väsyttyä Enkidu puhuu Gilgameshille järkeä. He solmivat toveruuden.
Enkidu on synkkä osattomuudestaan ihmisten maailmassa, ja Gilgameshin äiti Ninsun pyytää Gilgameshia huolehtimaan toveristaan. Gilgamesh pyytää Enkidua unohtamaan murheensa ja lähtemään yhdessä Humbabaa, voittamatonta metsänvartijahirviötä vastaan. Enkidu epäilee, sillä tuntee Humbaban ja tietää, että tämä on mahdoton vastustaja. Mutta Gilgamesh sanoo, että Enkidu huolehtii turhaan. Elämä on lyhyt; miksi sen käyttäisi epäröimiseen? Enkidu yrittää saada vielä kaupungin viisaat miehet puhumaan Gilgameshille järkeä, mutta tämä vain nauraa.
3.3 luku
Kaupunkilaisten siunauksin Gilgamesh lähtee matkaan Enkidun kanssa -- he haluavat kuninkaansa kunnossa takaisin. Gilgamesh matkustaa ensimmäiseksi pyytämään äidiltään Ninsunilta siunausta. Ninsun harmittelee sitä, että hänen poikansa on niin rauhaton, mutta uhraa Shamashille ja lukee mahtavat manaukset Humbaban kukistamiseksi ja Gilgameshin auttamiseksi voittoon.
Ninsun palkitsee Enkidun jo etukäteen ja ottaa tämän ikuisesti osaksi Gilgameshin sukua.
4. 4 luku
Matkalla Humbaban metsään Gilgamesh näkee viisi unta, jotka Enkidu yksitellen tulkitsee hänelle. Kaikki unet ovat hyviä enteitä siitä, että Humbaba kukistuu Shamashin avulla. Ensimmäisessä ja toisessa unessa Humbaba on vuori, kolmannessa taivas. Shamash esiintyy unissa miehenä ja sonnina. Joka yö Enkidu vartioi Gilgameshin nukkuessa.
Miesten saapuessa perille Shamash huutaa taivaasta, että aika on otollinen. Humbaban metsään, valtapiiriin, astuttaessa Enkidu vielä epäröi, mutta Gilgamesh usuttaa eteenpäin.
5.5 luku
Gilgamesh ja Enkidu vaeltavat Humbaban oudossa metsässä, jossa tavallisilta ihmisiltä häviävät voimat ja taistelumieli. He löytävät Humbaban Enkidun johdolla ja Gilgamesh ottaa yhteen tämän kanssa. Humbaba on vihainen Enkidulle, joka on luonnosta peräisin mutta seisoo nyt ihmisen rinnalla. Hän raivoaa toveruksille ja kertoo, millainen kuolema näitä odottaa.
Puheen kuullessaan Gilgamesh epäröi, mutta Enkidu sanoo totuuden: ei voi enää perääntyä, suuret teot on tehtävä tai painuttava unohduksiin. Gilgamesh käy taisteluun ja Shamash nostattaa Ninsunin pyytämät kolmetoista tuulta Humbaban rajoittamiseksi. Gilgamesh saa Humbaban pinteeseen ja tämä alkaa anoa armoa.
Humbaba ehdottaa, että ryhtyisi Gilgameshin alaiseksi ja antaisi tälle, mitä tämä tahtoo. Enkidu sanoo Gilgameshille, ettei kuuntelisi Humbaban puheita. Humbaba kiroaa Enkidua ja sanoo, ettei tätä olisi ikinä pitänyt päästää luonnon salaisuuksista osallisiksi. Hän vaatii Enkidua hillitsemään Gilgameshia, mutta Enkidu pysyy vankkana: kunnia odottaa Gilgameshia, nyt ei saa epäröidä. Humbaba vielä kiroaa toverukset: kumpikaan ei elä vanhaksi, eikä kuollutta Enkidua muista kukaan muu kuin Gilgamesh. Enkidu moittii Gilgameshia siitä, ettei tämä kuuntele hänen sanojaan. Viimein Gilgamesh katkaisee Humbaban kaulan.
Humbaban kuoltua he hakkaavat Humbaban metsästä mahtavia seetrejä ja lähettävät ne Eufratia pitkin alas. Korkeimmasta puusta tulee Enlilin palatsin portti. Sitten he tekevät lautan, ottavat humbaban pään mukaan ja lähtevät paluumatkalle.
6.6 luku
Entistä komeampi ja mahtavampi kuningas Gilgamesh saa kuningatar Ishtarin kiinnostumaan. Ishtar tarjoutuu Gilgameshille puolisoksi ja lupaa hellitellä tätä kaikin keinoin. Gilgamesh ei usko häntä, vaan muistuttaa häntä kaikista aiemmista ihailijoista, joita Ishtar on kohdellut huonosti: jos Ishtar onkin jotakuta rakastanut, on hän aina tuhonnut sen voiman tai ominaisuuden, joka oli tuolle kaikkein tärkein. Gilgamesh kieltäytyy avioliitosta.
Ishtar suuttuu ja menee valittamaan isälleen ja äidilleen, jotka ovat (myös) jumalia, että Gilgamesh kiusaa. Hän pyytää saada käyttää isänsä taivaan sonnia Gilgameshin rankaisemiseen. Isä myöntyy, mutta edellyttää, että Ishtar auttaa ihmisiä valmistautumaan sonnista seuraavaan kuivuuteen.
Ishtar laskeutuu taivaasta sonneineen ja sen mylvinnän avaamat kuilut tappavat Urukin sotajoukkoja satamäärin. Mutta Enkidu hyppää sonniin kiinni ja huutaa Gilgameshia tappamaan sen. Gilgamesh teurastaa sonnin näppärästi, ja toverukset laskevat sonnin sydämen Shamashin eteen. Ishtar marmattaa siitä, että hänen kunniaansa on loukattu, mutta Enkidu paiskaa Ishtaria sonnin lavalla ja huutaa, että tappaisi Ishtarinkin, jos vain saisi kiinni.
Tämän jälkeen Gilgamesh ja Enkidu ovat kaikkien rajattoman ihailun kohteena. He juhlivat kaupungissaan ja sonnin sarvista tehdään hienoja esineitä. Mutta yöllä Enkidu näkee unen.
7.7 luku
Enkidun unessa jumalat pitävät neuvoa. Anu vaatii Gilgameshille ja Enkidulle rankaisua siitä, että he ovat surmanneet Humbaban. Rankaisuksi jommankumman on kuoltava. Enlil ja Shamash syyttävät toisiaan osallisuudesta taivaan sonnin ja Humbaban kuolemaan. Enlil vaatii, että Enkidu on se, jonka tulee kuolla. Shamash sanoo, ettei Enkidu ole syyllinen.
Aamulla Enkidu kertoo unensa Gilgameshille. Gilgamesh puhuu puulle, joka on nyt Enlilin palatsin portti, ja moittii tätä kiittämättömyydestä. Shamashin palatsi olisi paremmin ansainnut tämän portin. Sitten hän sanoo Enkidulle, että uhraa jumalille oikein paljon, jotta nämä leppyisivät. Mutta Enkidu tietää, että Enlilin sana ei taivu. Hänen kohtalonsa on kuolla.
Seuraavana aamuna Enkidu kiroaa metsämiehen, joka haki häntä Gilgameshin luo. Sitten hän keksii alkaa kirota Shamhatia, koska tämä johdatti hänet ihmisten maailmaan. Enkidua harmittaa, koska hänet tuotiin Gilgameshin toveriksi, muttei tehty Gilgameshin veroiseksi: Enlil haluaa säästää Gilgameshin muttei Enkidua.
Shamhatille hän kiroaa kohtalon, jossa kaikki käyttävät häntä hyväkseen ja kohtelevat huonosti. Hän toivoo tälle asiakkaiksi juoppoja, jotka hakkaavat häntä ja ovat kitsaita. Mutta tämä on Shamashin mielestä kohtuutonta, ja hän puhuu taivaasta suojatilleen: eikö elämä ihmisenä muka ollut parempaa kuin luonnon puhtaus? Ihmisenä hän on saanut osakseen mukavuuksia ja kunniaa; siitäkö hän Shamhatin kiroaa? Gilgamesh arvostaa Enkidua yli kaiken, eikä ole Enkidun pois mentyä entisensä; sekö on Enkidusta vähäinen osa? Tämän kuultuaan Enkidu muuttaa mielensä ja siunaa Shamhatin kaikin tavoin, kohteliailla ja anteliailla asiakkailla ja ainaisella haluttuudella.
Sitten Enkidu näkee unen, joka kertoo hänen matkastaan kuolleiden maille. Enkidu pyytää vielä kerran Gilgameshia muistamaan häntä. Enkidu sairastuu, pahenee kaksitoista päivää. Hän harmittelee, ettei kuole taistelukentällä, ja pelkää vaipuvansa unohduksiin. Sen jälkeen hän kuolee.
8.8 luku
Enkidun kuoltua Gilgamesh itkee ja parkuu, luopuu koristeistaan, teettää Enkidusta valtavan kulta- ja jalokivipatsaan, ja uhraa manalan jumalille. Enkidua itkee koko Uruk ja Gilgamesh haluaa hänelle manalasta upean paikan. (Lisäksi 10. luvusta käy ilmi, että Gilgamesh vietti ruumiin vierellä viikon eikä antanut haudata sitä, ennen kuin sen nenästä tippui mato.)
9.9 luku
Gilgamesh lähtee kaupungistaan ja luopuu kaikista hienoista vaatteistaan. Hän kulkee kauas, sillä hänen mielensä on vallannut ajatus: eikö hänkin kuole jossain vaiheessa kuin Enkidu? Gilgamesh on lähtenyt matkaan Utnapishtimin luokse.
Gilgamesh taistelee tiensä leijonalaumojen ja muiden vaikeuksien läpi Mashu-vuorelle, jota vartioivat vaaralliset skorpionimiehet. Huomatessaan Gilgameshin enemmän jumalaksi kuin ihmiseksi skorpionimies kyselee tämän matkan kohdetta. Gilgamesh kertoo olevansa menossa Utnapishtimin luokse kysymään elämän ja kuoleman salaisuuksia. Skorpionimies neuvoo Gilgameshille tietä Shamashin luokse ja rohkaisee tätä matkan vaikeuksia vastaan.
Gilgamesh kulkee kaksitoista virstaa täydessä pimeässä. Sitten hän tulee ihmeelliseen paikkaan, ja lopulta näkee Shamashin.
10. luku
Meren rannalla asuu nainen nimeltä Siduri, joka pitää majataloa. Hän näkee synkän ja hurjan hahmon lähestyvän: se on Gilgamesh, mutta Siduri ei vielä tunnista tätä, vaan menee sisään ja salpaa ovet. Gilgamesh haluaa päästä sisään ja kertoo, mitä kaikkea on tehnyt. Siduri tajuaa, että kyseessä on Gilgamesh, ja ihmettelee, miten tämä on niin synkeän ja rasittuneen näköinen. Gilgamesh selittää Enkidun kuolleen ja tajunneensa, että kuolee itsekin joskus samaan tapaan.
Selitettyään huolensa aiheen Gilgamesh kysyy, eikö Siduri tietäisi, miten pääsee Utnapishtimin luokse. Siduri sanoo, että matka on mahdoton, mutta ensimmäinen etappi on mennä Utnapishtimin lautturin, Urshanabin, luokse ja ylittää meri tämän kanssa. Gilgamesh taistelee tiensä perille ja esittää asiansa Urshanabille. Urshanabi käskee Gilgameshia tekemään sauvat, joilla sauvotaan meren yli. He lähtevät matkaan. Veteen ei saa koskea; yksi kerrallaan vaipuvat syvyyksiin mahtavat työntösauvat. Viimeisen mentyä Gilgamesh riisuu alasti ja työntää vielä laivan mastolla.
Utnapishtim ihmettelee saapujia. Hän kysyy Gilgameshin asiaa ja ihmettelee tämän muotoa. Gilgamesh kertoo tuskansa ja pitkän taipaleensa vaarat ja vastukset, ja kysyy, eikö Utnapishtim pystyisi neuvomaan häntä. Utnapishtim sanoo Gilgameshille, ettei tällä ole aihetta tyytymättömyyteen: onhan hän osittain jumala. Onko Gilgamesh koskaan verrannut itseään vähempiosaiseen, vähä-älyiseen, jolle annetaan vain tähteitä? Kuolema on ihmisten osa, ja Gilgamesh on saanut parhaita osia, mitä ihminen voi saada. Jos kuolemanpelko vie unet, mitä se auttaa? Huoli tuo kuoleman vain lähemmäksi.
Ihmiset ovat osa loputonta virtaa. Virtaa vastaan ei voi taistella, eikä kuolemasta voi saada kiinni. Kuoleman tulo on varmaa, mutta mitään muuta kuolemasta ei voi tietää.
11. luku
Gilgamesh kysyy Utnapishtimilta, kuinka tästä itsestään on sitten tullut kuolematon. Utnapishtim kertoo Gilgameshille tarkkaan varjellun tarinan:
Shuruppakin kaupungissa Eufratin varrella asui jumalia, ennen kuin suuret jumalat lähettivät suuren tulvan. Jumalista Ea antoi neuvon Utnapishtimille, joka tuolloin asui Shuruppakissa. Ea sanoi, että Utnapishtimin pitää hylätä kaikki ja rakentaa valtava laiva, johon viedään kaiken elollisen siemen. Utnapishtim noudatti neuvoa ja sanoi kaupunginisännille lähtevänsä Enlilin vihaa pakoon Ean luo, jotteivät nämä olisi ihmetelleet. Kaupunginisännille luvattiin vielä sateena lankeavaa runsautta.
Niin alkoi laivan rakentaminen. Laivasta tuli hehtaarin kokoinen, yhtä leveä kuin pitkä; siinä oli seitsemän kerrosta ja yhdeksän kerrosta ruuman puolella. Kaupunkilaisia oli suuri joukko auttamassa laivan rakentamisessa. Kohta oli laiva valmis. Utnapishtim lastasi sinne hopean, kullan, siemenet, karjan, työmiehet ja sukunsa. Shamash oli kertonut, milloin pitää lähteä matkaan ja tilkitä laiva. Laivan tilkitsijälle antoi Utnapishtim palkkioksi kaupunkiin jäävän palatsinsa.
Seurasi uskomaton myrsky. Jopa jumalat pelästyivät. He kyyristyivät maahan ja harmittelivat sitä, että olivat neuvonpidossa vaatineet tuhoa ihmisille. Myrsky kesti viikon ja vettä satoi koko ajan kaatamalla, mutta sitten sää selkeni ja myrsky tyyntyi. Vasta silloin Utnapishtim avasi laivansa ikkunan ensimmäistä kertaa.
Hän odotti viikon juuttuneena Nisir-vuoreen, ja laski pääskysen liikkeelle. Pääskynen palasi, koska ei löytänyt maata. Sitten hän laski korpin liikkeelle, eikä se palannut. Utnapishtim uhrasi jumalille, jotka tulivat kaikki katsomaan, kuka siellä vielä uhraa.
Enlil oli vihainen: kaikkienhan oli pitänyt tuhoutua. Ea kertoi osallisuudestaan ja moitti Enliliä siitä, ettei tämä ollut harkinnut tulvan asettamista. Ea sanoi, että ihmisten vähentämiseksi olisi ollut monta muutakin tapaa. Tämän kuullessaan Enlil meni Utnapishtimin ja tämän vaimon luokse, siunasi heidät kuolemattomiksi ja antoi mennä.
Tämän tarinan kerrottuaan Utnapishtim selittää Gilgameshille, ettei hänellä ole mitään toivoa saada jumalia kokoontumaan samalla tavalla. Tuskin hän pystyy edes valvomaan viikkoa, niin kuin Utnapishtim teki, kun hän odotti veden laskeutumista. Nyt Gilgameshin valtaa uupumus, ja hän nukkuu kokonaisen viikon. Herättyään hän luulee nukkuneensa vain hetken ja yhä huolehtii kuolemasta.
Utnapishtim sanoo Urshanabille, että Gilgamesh on pesetettävä ja vaatetettava, jotta tämä voisi palata kaupunkiinsa. Urshanabi lähtee Gilgameshin matkaan. Vielä lähtiessään Gilgamesh saa Utnapishtimilta neuvon, mistä saa kasvin, joka palauttaa kaikki voimat. Gilgamesh hakee kasvin meren pohjasta. Hän aikoo viedä sen kaupunkinsa puutarhaan, mutta matkan varrella, Gilgameshin kylpiessä, käärme varastaa yrtin. Gilgamesh harmittelee turhaa vaivaansa, mutta yhdessä he saapuvat kuitenkin Urukiin.
12. luku
(Tämä luku on lisätty eepokseen myöhäisemmässä vaiheessa eikä jatka suoraan edellisten juonta.)
Gilgamesh valittaa Enkidulle, että hänen pallonsa ja mailansa ovat pudonneet manalaan. Enkidu sanoo, että voi hakea ne sieltä ylös. Gilgamesh neuvoo Enkidua matkaa varten: ei saa olla hieno, ei saa herättää huomiota, ei saa erottua joukosta. Ei saa koskea aiemmin tuntemiaan ihmisiä.
Mutta Enkidu ei kuuntele neuvoja. Hän pukee hienot vaatteet ja voitelee itsensä tuoksuvalla öljyllä. Hän suutelee rakkaitaan ja lyö vihaamiaan. Sen vuoksi hän ei pääse ylös manalasta. Gilgamesh itkee Enkidun kohtaloa ja menee pyytämään neuvoa ensin Enlililtä, sitten Siniltä, ja lopuksi Ealta. Ea pyytää sankari Nergalia avaamaan manalan portit. Manalasta noussut Enkidun haamu kertoo manalan järjestyksen. Enkidu valittaa, että se on surullista kuultavaa, mutta Gilgameshin pyynnöstä kertoo kuitenkin:
- Ennen komeat ja kauniit ihmiset ovat manalassa onnettomassa tilassa.
- Mitä enemmän ihmisellä on lapsia, sitä parempi on hänen osansa manalassa.
- Väkivaltaisesti kuollut ilmeisesti leijuu.
- Yllättäen kuollut juo raikasta vettä vuoteella.
- Taistelussa kuollut on kunnioitettu manalassakin.
- Hautaamatta jäänyt ei saa unta manalassa.
- Kuollut, jonka haudalle ei uhrata, syö tähteitä manalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti