Heettiläiset

Heettiläiset (joskus myös heetit) olivat nykyisen Turkin alueella pronssiajalla asunut sotaisa kansa, joka toivat raudan Eurooppaan. Heettien suuruudenaika oli 14. vuosisata eaa. Heettiläisten kieli oli indoeurooppalainen tai läheistä sukua näille kielille. Heettiläisten pääkaupunki oli Keski-Turkissa Halys-joen mutkan sisällä sijaitseva muinainen Hattushas eli Hattuša.

Ennen heettiläisiä Vähässä-Aasiassa asui hatti-niminen kansa, ja tätä nimeä egyptiläiset käyttivät heettiläisistä myöhemmin. Heettiläisten ryöstöretki luhisti Vanhan Babylonian, ja heidän laajenemisensa tuhosi Mitannin valtion. Eräässä vaiheessa heettiläiset sotivat Egyptiä vastaan Levantissa, nykyisen Israelin, Jordanian ja Syyrian alueella. Heettiläiset osasivat nuolenpääkirjoitusta ja heillä oli oma hieroglyfikirjoitus. Heettiläiset oppivat raudan käytön ehkä ensimmäisenä kansana Lähi-idässä noin 1350 eaa. He olivat myös kuuluisia hevosten kasvattajia. Heettiläisvaltakunta romahti noin 1180 eaa. merikansojen hyökkäykseen, ja sen jälkeen jäi muutamaksi sadaksi vuodeksi heettiläisiä pikkuvaltioita.

Vaikka kuvallisuus näkyy selvästi heettiläisissä hieroglyfeissä, kuva-aiheilla ei ole mitään tekemistä Egyptin hieroglyfien kanssa.

Heettiläistä hieroglyfikirjoitusta.

Vaikka kuvallisuus näkyy selvästi heettiläisissä hieroglyfeissä, kuva-aiheilla ei ole mitään tekemistä Egyptin hieroglyfien kanssa.

Vähä-Aasian itäosissa eläneet heettiläiset kehittivät oman hieroglyfikirjoituksensa. Sen esikuvana lienevät olleet Egyptin hieroglyfit. 

Urartu

Urartu oli Lähi-Idän valtioiden liitto noin 1350-850. Se tunnetaan lähinnä Assyrian vihollisena.

Kieli ja kulttuuriUrartun kulttuurilla oli hurrilainen tausta ja heettiläisiä kytkentöjä, mutta se on silti omaleimainen sivilisaatio. Urartun metallityöt olivat tunnettuja ja hyvin tehtyjä. Urartulaisia linnakkeita oli Vanissa, Armavirissa, Erebunissa (nykyisessä Jerevanissa), Anzafissa, Cavustepessa ja Başkalessa. Myös Altintepe, Toprakkale, Patnos ja Cavustepe olivat ainakin ajoittain urartulaisia. Hurrilaisia tiedetään olleen Syyriassa jo 2300 eaa. Uruatrin tai Nairin liitto mainitaan ensin kertaa vihollisena Assyrian Shalmaneser I:n piirtokirjoituksissa noin 1270 eaa. Urartulaiset hyökkäsivät toistuvasti Assyriaan, erityisesti sen kuninkaitten Tukulti-Ninurta I (n. 1240 eaa.), Tiglat-Pileser I (n. 1100 eaa.), Ashur-bel-kala (n. 1070 eaa.), Adad-nirari II (n. 900 eaa.), Tukulti-Ninurta II (n. 890 eaa.) ja Ashurnasirpal II (883–859 eaa.), Aramu (n. 860–843 eaa.) aikana.

Babylonia

Babylonia oli noin 2000-539 eKr.

Sijainti ja alkuperä

Babylonian alue sijaitsi muinaisesta Akkadista pohjoiseen. Babylonialaiset olivat akkadin erästä murretta puhuvia seemiläisiä.

Babylonian historia

Babylonin kaupunginmuurit.

Kun uus-Sumeri romahti lännestä tulleet seemiläiset amorilaiset ottivat kaupungin haltuunsa. Noin 1750 eaa. kuningas Hammurabi rakensi suuren valtakunnan. Tämä valtakunta hajosi 1600-luvulla eaa. pohjoisesta tulleiden kansojen hyökkäykseen.

Kasiitit hallitsivat Babyloniaa vuosisatoja 1100-luvulle eaa. saakka. Tuolloin valtakunta nousi lyhyen hajaannuksen jälkeen hetkellisesti kukoistukseen voimakkaan Nebukadnessar kunikaan hallitsemana. Häntä kuitenkin seurasi heikkoja kuninkaita ja levottomia aikoja. 1000-luvulla alue joutui aramealaisten (seemiläisiä) paimentolaisheimojen raakojen hyökkäysten kohteeksi.

Sittemin Babylonia oli pitkään Assyrian vallan alla 1000-600-luvulle eaa. Babylonialaiset inhosivat assyrialaisia vallanpitäjiä, koska nämä olivat kovaotteisia. Babylonialaiset kapinoivatkin säännöllisesti. 689 eaa. kiukustunut assyrialainen kuningas hävitti Babylonin kaupungin kokonaan ja ohjaten temppelin paikalle Eufratin vedet.

Uus-Babylonia syntyi Assyrian romahtamisen jälkeen. Se laajeni suurvallaksi. Persialaiset liittivät Babylonian osaksi valtakuntaansa 539 eaa.

Babylonian yhteiskunta

Kuuluisa Ishtarin portti

Babylonian yhteiskuntaa voidaan kuvata pyramidilla. Huipulla oli kuningas. Hänen lähellään olivat virkamiehet, papit ja sotapäälliköt. Sitten tulivat suurkauppiaat ja maanomistajat ja heidän jälkeen pienemmät kauppiaat, maanomistajat ja käsityöläiset. Pohjalla olivat orjat. Verotus ja virkamiehistö oli kehittynyt.

Suurinosa asukkaista oli köyhiä maanviljelijöitä, joiden työlle talous perustui. Käsityöt valmistettiin usein massatuotantona ja kauppa oli itsenäistä, eikä temppelihallinnon vallan alla.

Kuningas Hammurabi oli kuuluisa paitsi valloituksistaan, niin myös siitä, että hän kirjoitutti ensi kertaa ylös lain ns. Hammurabin laiksi. Laki oli melko tiukka ja sen ajatus oli "silmä silmästä, hammas hampaasta" eli kullekin tekojensa mukaan. Lailla oli suuri vaikutus myöhempään Lähi-Idän lainsäädäntöön. Sen piirteitä on nähtävissä niin Raamatun kuin Koraaninkin säännöstöissä.

Uskonto ja tietämys

Piirroksessa kuvatut Babylonian riippuvat puutarhat oli yksi vanhan maailman seitsemästä ihmeestä.

Kuten muillakin kaksoisvirran maan kansoilla babylonialaisillakin oli moni-jumalainen uskonto. Kansallisjumala Mardukia palvottiin kuuluisassa porraspyramiidi-temppelissä. Hän oli yksinvaltias, jonka vastuulla oli maailmankaikkeuden järjestys ja joka määräsi muiden jumalien tehtävät. Hänen symboolinsa oli siivekäs lohikäärme. Uudenvuoden aatto oli tärkeä riehakas juhla.Myös oli feminiininen Tummien vesien lohikäärmenainen Tiamat.

Temppeleissä kukoistivat matematiikka, tähtitiede ja tähdistäennustaminen. Babylonialaiset tarkkailivat innokkaasti taivasta ja merkitsivät muistiin sen tapahtumia, kuten kuun- ja auringonpimennyksiä. Temppeleissä oli observatorioita (eli tähtitorneja), jotka tarkkailivat merkkejä ja ilmoittivat niistä kuninkaalle.

Kykladien kulttuuri

                                                 Yllä Kykladien kartta.

Kreikan saaristossa oli omanlaatuisensa kulttuuri (5200-2000 eaa) neoliittisella kivikaudella ja pronssikaudella. Anatoliasta eli Vähä-Aasiasta muutti alueelle asukkaita noin 5000 eaa tuoden mukanaan kulttuurinsa. Samoihin aikoihin perustettiin heidän toimestaan Ateenan Akropolis kukkulan asutus.

Indoeurooppalaisten ajatellaan saapuneen noin 3000 eaa eli pronssikauden alkaessa. Pronssikauden kulttuuria kutsutaan kykladiseksi kulttuuriksi. Tämä kulttuuri muuntui myöhemmin minolaiseksi kulttuuriksi, jonka varhaisvaihe oli osa sitä.

Kykladien saarilla on rikkaita mineraaliesiintymiä muun muassa rautaa, kuparia, lyijyä, laavalasia ja marmoria. Saaristo oli myös käytännöllinen merireitti, sillä siellä oli mahdollista suunnistaa meren poikki maamerkkien mukaan, mikä oli välttämättä varhaisille merenkävijöille, jotka eivät vielä olleet kehittäneet jalostuneempia suunnistuskeinoja.

Elämäntapa

Jo neoliittisella kaudella viljeltiin emmervehnää ja muinaisohraa ja pidettiin lampaita, vuohia ja sikoja sekä kalastettiin tonnikalaa keihästämällä pienistä veneistä. Kupari oli jo käytössä. Yksikään saarista ei pystynyt ylläpitämään muutamaa tuhatta asukasta enemmän. Varhaisella Kykladisella kaudella (n. 3200 eaa lähtien) asukkaat alkoivat rakentaa laivoja ja käydä kauppaa mineraaleillaan. He olivat myös innokkaita kalastajia. Pronssikaudella alettiin kasvattaa oliiveja ja viinirypäleitä. Hautalöytöjen runsaus viittaa kulttuurin eriarvoistumiseen ja jonkinlaiseen luokkajakoon.

Asutuksen kehitys

Tyypillinen naishahmo

Varhaisvaiheessa (ennen 2800 eaa) hautausmaat olivat pieniä, kuten ilmeisesti myös yhteisötkin. Asutuksia ei ole kuitenkaan ole löydetty. Myöhemmällä varhaiskaudella talot olivat usein kaksikerroksisia ja niistä on löydetty viemäreitä. Kaupungistuminen lienee alkanut n. 2600 eaa. Nämä sijoittuivat lähelle luonnonsatamia. Hautausmaat kasvoivat yli 600 haudan suuruisiksi. Erilliset maatalot olivat yhä yleisiä.

Huolena vaikuttaa olleen suojautuminen merirosvousta vastaan, sillä kylät tai pikkukaupungit olivat hyvin linnoitettuja. Suojamuureja olikin rakennettu jo neoliittisella kaudella. Linnoitukset rakennettiin kukkuloiden huipuille.

Ilmeisesti n. 2300 eaa tienoilla saaristossa, Kreetaa lukuun ottamatta, oli levottomuuksia, jotka johtivat eräiden asutusten hylkäämiseen ja toisten linnoittamiseen yhä paremmin. Hautaustavoissa, rakennustyylissä ja keramiikassa tapahtuneiden muutosten perusteella epäillään, että alueelle olisi muuttanut uusia ihmisiä. Kenties taustalla olivat kuparin ja tinan saatavuuteen liittyvät kiistat, uudenlaiset metalliaseet ja kasvavan väestön paine. Mikä sitten olikaan syynä kulttuuri muuttui ja eräät taiteet kuten marmorinveisto taantuivat.

Kreetan kulttuurin noustessa saaristo vaipui mitättömyyteen lukuun ottamatta Deloksen pyhäkköä, jonka maine säilyi klassiselle kaudelle asti. Tuolloin sitä pidettiin kaksosjumalten Apolloksen (aurinko) ja Artemiin (kuu) synnyinpaikkana.

Taiteet

Taidekäsityön erikoisuuksia ovat modernin oloiset patsaat ja oudot paistinpannun muotoiset saviastiat, jonka tarkoitusta voidaan vain arvailla. Keramiikka koostuu lähinnä yksivärisistä ruukuista, jotka oli koristeltu lähinnä valkoisin tai punaisin geometrisin raaputuskuvioin.

Varhaista taidetta edustavat marmoriset naishahmot, joita oli muutaman sentin taskukokoisista lähes luonnollisen kokoisiin. Ne olivat kaavamaisia ja tyyliteltyjä. Naisten kädet ovat puuskassa rinnan alla ja heidän kasvonsa on kuvattu naamiomaisesti. Ne poikkeavat selvästi muiden esihistoriallisten kulttuurien rehevistä naishahmoista. Erikoista on myös se, että patsaita vietiin Keroksen saarelle ja rikottiin tahallaan. Kenties patsaiden rikkominen oli osa uskonnollista seremoniaa.

Helladinen kulttuuri

Taakse!

Helladinen kulttuuri vaikutti Kreikan mantereella 3000 - 1000 eaa. Mykeneläinen kulttuuri lasketaan sen osaksi. Se oli pääosin indoeurooppalaisten kansojen luomaa. Varhaiskausi alkoi maatalousväestön saapuessa Kreikkaan. Se ei luultavasti vielä puhunut indoeurooppalaista kieltä ja joka todennäköisesti oli peräisin Kreikan saaristosta. Se ajoittuu samaan aikaan Egyptin Vanhan valtakunnan kanssa.

Kulttuuri sijoittui rannikolle ja sen edustan saarille. Saviastioissa oli Vähän Aasian eli Anatolian vaikutusta ja savenvalajan pyörä (eli dreija) tunnettiin. Rakennuksista tunnetaan suuret "pitkätalot" (megaron).

Keskivaiheilla (2100-1550 eaa) kreikkalaisten tarusankarien mukaan nimetyt minianilaiset asuttivat Kreikkaa laajasti. Aikakausi on saman aikainen Egyptin Keskivaltakunnan kanssa. Asutukset ovat keskittyneempiä ja sijaitsevat yleensä kukkuloilla. Asutusta on löydetty Peloponnesoksen niemimaalta ja Keski-Kreikasta. Loppupuolella kautta kulttuuri sai paljon minolaisia vaikutteita. Vaikutteita tuli myös Kykladeilta. Lopulta kulttuuri muuntui mykeneläiseksi (helladisen kulttuurin myöhäisvaihe). Aikakaudella on ajateltu puhutun esikreikkaa. Se on tunnettu harmaasta keramiikasta.

Minolaiset

Taakse, eteen, taakse, eteen. Hypitään ajassa.

Historia:
Kreetalla ja sen lähisaarilla vallinnut Aigeianmeren alueella noin 3000-1450 eaa. Minolaiset käyttivät kirjoituksissaan Lineaari-A tyyppistä kirjoitusta, jota nykyisin ei osta tulkita. Heidän kielensä ei ollut lainkaan sukua kreikan kielelle. On myös tutkittu, että minolaisten kieli ei ole sukua myöskään muille indoeurooppalaisille kielille eikä todennäköisesti myöskään seemiläisille kielille.
Minolaisten yhteiskunta ei muistuttanut myöhempää kreikkalaista soturiaateliin perustuvaa yhteiskuntaa. Minolaisen kulttuurin romahduksen vuonna 1450eaa. on tutkittu johtuvan Santorinin tulivuorenpuhkauksen aiheuttamasta hyökyaallosta ja tuhkasateesta.Romahdukselle saattaa olla myös muita syitä, kuten Kreikan mantereen mykeneläisen kulttuurin voimistuminen ja minolaisten varustautumattomuus sotiin.
Minolainen kulttuuri sai nimensä kreikkalaisen mytologian myyttiseltä kuninkaalta, Minokselta.

Uskonto:
Tunnetuin minolainen jumaluus oli härkä, joka oli hedelmällisyyden ja voiman vertauskuva. Muita jumaluuksia oli auringonjumala, äitijumalatar, hedelmällisyyden valtiatar ja viljan jumala,joka kuoli ja syntyi uudestaan joka vuosi.Minolaiset palvoivat enimmäkseen naispuolisia jumalia kuten äitijumalatarta, joka takasi hedelmällisyyden, sekä eläinten valtiarta, joka suojeli kotia,kaupunkeja, metsää ja manalaa. Eläinten valtiatar kuvataan usein yhdessä käärmeiden kanssa. Minolaisten arvellaan myös uskoneen eläinpäisiin demoneihin. On myös tutkittu, että ovatko minolaiset uhranneet ihmisiä uskonsa puolesta, koska vaarallisten härkätaisteluiden näyttää kuuluneen uskonmenoihin.


Kaupankäynti:
Minolaisen kulttuurin perusta oli kaupankäynnissä, mutta siitä ei ole myöhemmin löytynyt merkkejä sotilasaristokratiasta, mikä oli ominaista Kreikan kulttuurille. Kreeta, joka sijaitsee keskellä Itäistä Välimerta, oli edullisella paikalla merikaupankäynnille. Kaupankäynnin ansioista minolaiset olivat merkittäviä itäisellä Välimerellä ja heillä oli siirtokuntia Manner-Kreikassa asti. Tina oli minolaisten merkittävin vientituote, ja kuparia saatiin Kyprokselta. Minolaisen kulttuurin ajan merkittävin metalli oli pronssi, jota saatiin tinan ja kuparin seoksesta. Tunnetuin vientituote oli sahrami-niminen mauste. Myös kultaa, hopeaa ja keramiikkaruukkuja vietiin ja välitettiin Lähi-itään. Kaupankäyntiä oli Manner-Kreikan, Kyproksen, Anatolian, Syyrian, Espanjan, Egyptin ja Mesopotamin kanssa. Meripihkaa tuotiin Itämereltä 2000-1450 eaa.
Minolaisilla oli hyvä sijainti,joten kauppareititkin sijaitsivat hyvällä paikalla,Välimerellä. Heillä oli myös hyvä ja kehittynyt laivanrakennustaito, joka edisti heidän asemaansa.

Taiteet:
Minolaisella taiteella pyrittiin koristeellisuuteen.Kulttuuriin ei kuulunut hallitsijamuotokuvien, tai historiallisten tapahtumien kuvaaminen, myös uskonnolliset ja sotilaalliset aiheet olivat harvinaisia. Seinämaalausten pääaiheena oli luonto: kasvit,eläimet,maisemakuvat jne. Erityisesti härkä oli suosittu aihe minolaisessa maalaus- ja veistotaiteessa. Minolainen kulttuuri on ottanut taiteessa vaikutteita Egyptin taiteesta, sekä itämaisista,heettiläisistä kulttuureista. Esim. Knossoksen palatsi tunnetaan lukuisista seinämaalauksistaan. Seinille on mm. kuvattu naisia ja miehiä keräämässä kukkia sekä rituaalisia härkätaisteluja, mutta sotilasaiheita ei ole. Kuvataide: Knossoksen palatsin fresko, härkäakrobaatti (n.1550 eaa.)

Arkkitehtuuri:
Minolainen arkkitehtuuri oli keskitetty palatseihin, ei temppeleihin, kaupunkeihin tai hautoihin kuten esimerkiksi oli Egyptissä ja Mesopotamiassa. Kreetan saaren palatsit ja huvilatyyppiset rakennukset eivät myöskään olleet rakennettu puolustustarkoituksiin. Asuinmukavuus oli tärkeää, ja se näkyi mm. viemärijärjestelmistä. Rakennukset koristeltiin maalauksin ja palatsien pohjakaavat olivat epäsäännöllisiä.

Knossos oli minolaisen kulttuurin keskuspaikka. Knossos oli labyrinttia muistuttava palatsi, joka on edelleen tunnettu kaivauksistaan. Myöhemmän Kreikan tarujen mukaan sitä kutsutaan Minoksen palatsiksi. Knossos oli viisikerroksinen ja siinä oli yli 1300 huonetta. Seiniä koristelivat värikkäät maalaukset, jotka kertoivat minolaisten elämästä. Palatsissa oli asuintiloja, varastoja, käsityöpajoja ja uskonnollisia pyhäköitä. Vielä on epävarmaa, oliko Knossos poliittisen vai uskonnollisen vallan keskus vai molempien yhdistelmä eli teokratia. Keskusteluja on myös herättänyt se, oliko Knossos koko Kreetan saaren pääkaupunki vai ainoastaan sen suurin keskus. Kreetan kaikki muut palatsit tuhoutuivat tai hylättiin vähän vuoden 1500 eaa. jälkeen, mutta Knossos säilyi vielä senkin jälkeen 100 vuotta. Muita suuria keskuspaikkoja olivat: Faistos,Hagia Triada ja Mallia

Yhteiskunta:
Minolainen kulttuuri oli jakautunut eri yhteiskuntaluokkiin. Oli kalastajia,savenvalajia,kirjureita jne. Selvästi toisistaan eroavat hautalöydöt kertovat vainajien eriarvoisista yhteiskunnllisita asemista. Minolaisten yhteiskunta oli ensimmäinen korkeakulttuuri Euroopassa. Se täyttää korkeakulttuurin määritelmän, sillä se oli lukutaitoinen, yhteiskunta oli kaupungistunut, ja jakautunut eri ammattikuntiin.

Naisten asemaa minolaisessa yhteiskunnassa on mahdotonta ratkaista kokonaan, mutta on viittauksia siihen, että naisilla oli kuitenkin valtaa. Naisia näkyi paljon taideteoksissa ja naiset saattoivat toimia esim. papittarina, mikä oli tuohon aikaan merkittävä asema. Myös kreikkalaisessa kirjallisuudessa on viittauksia siihen, että minolaisnaiset olivat erityisen vaikutusvaltaisessa asemassa. lähde?

Elam

Bloggaaminen on hauskaa, vai mitä? No, meitä ei huvita nyt kertoa Babyloniasta. Elam siis kehiin....joo joo me ollaan tosi ärsyttäviä....

Elam vaikutti Mesopotamian historiaan n. 3200-645 eKr, monesti valloittamalla Sumerin tai Babylonian. Se oli siis Mesopotamian pahin vihollinen tuona aikana. Se sijaitsi Iranin alueella, ja sen pääkaupunki Susa jakoi maan Susianan alavaan tasankoon ja Anšanin vuorimaahan Susasta kaakkoon.