Paluu... Muinaisen Egyptin kieleen

Hieroglyfejä käytettiin 3500 vuoden ajan ja koko tämän ajan ne pysyivät melko muuttumattomina. Sinä aikana puhuttu kieli oli muuttunut niin paljon, ettei vanhan valtakunnan kieltä olisi enää ymmärretty. Hieroglyfit siis toimivat välittäjänä vuosisatojen yli. Kirjoitus koostui merkeistä, joista osa vastasi yksittäisiä kirjaimia (24 konsonanttia), toiset tavuja (200) ja osa kokonaisia sanoja. Sama merkki saattoi eri yhteyksissä tarkoittaa aivan eri asia. Esimerkiksi sandaalinauha ankh tarkoitti myös elämää. Suuta esittävä merkki ro tarkoitti myös kirjainta -r. Merkin kulloinenkin merkitys tuli tulkita asiayhteydestä. Vähän niin kuin me tiedämme, että poro kupissa on kahvia ja Lapissa eläin. Samoin myös egyptiläiset ymmärsivät, että toivotettiin pitkää elämää, eikä sandaalinauhaa.

Keskellä Ankh-merkki

Hieroglyfien synty on historian hämärän peitossa. Samantapaisia merkkejä esiintyy kuitenkin vuoden 4000 eaa paikkeella tehdyssä keramiikassa. 3300-luvulla eaa löydetystä haudasta on löydetty ensimmäistä esihieroglyfi-kirjoitusta. Ensimmäinen kokonainen hieroglyfein kirjoitettu lause on puolestaan 2. dynastian ajalta. Todennäköisesti hieroglyfikirjoitus keksittiin sumerilaisen kirjoituksen vaikutuksesta. Kuitenkin sen alkuperästä on edelleen vain vähän todisteita. Viimeisen kerran hieroglyfejä kirjoitettiin 300-luvulla jaa. Alumperin merkkejä oli noin 1000, mutta vuoden 2000 eaa tienoilla niiden määrä laski alle kahdeksansadan. Myöhemmin niiden määrä alkoi kuitenkin taas lisääntyä. Usein käytettyjä merkkejä oli kuitenkin vain noin puolet kaikista.

Egyptiläisille kirjoituksella oli taianomaista merkitystä. Yksittäisten hieroglyfien uskottiin voivan aiheuttaa hyvää tai pahaa. Esimerkiksi skorpionia tarkoittava merkki piirrettiin ilman pistintä tai käärme katkaistiin, jotteivät ne voineet aiheuttaa harmia. Pyyhkimällä henkilön nimen kirjoituksesta, saattoi pyyhkiä pois hänen vaikutuksensa maailmasta. Kiveenhakattu kirjoitus oli eräänlainen tapa jatkaa elämää kuoleman jälkeen.

Hieraattista kirjoitusta

Koska hieroglyfikirjoitus oli monimutkaista, se sopi parhaiten hautakirjoituksiin ja virallisiin yhteyksiin. Hallinnollisia asiakirjoja ja papistoa varten kehittyi hieroglyfien rinnalla helpompi niin kutsuttu hieraatinen kirjoitus, jota luettiin aina vasemmalta oikealle. Sitä käytettiin jo esidynastisena kautena ennen vanhan valtakunnan syntyä, eikä se ollut mikään hieroglyfien johdannainen. Hieraattista kirjoitusta voitiin kirjoittaa eri tyyleillä, kuten yksinkertaisemmalla arkityylillä tai hienommalla kirjatyylillä. Siitä syntyi monia paikallisia kirjoitustapoja. Pohjoisesta hieraattisesta kehittyi noin 660 eaa pikakirjoitusmuoto demoottinen kirjoitus, joka otettiin käyttöön valtion asiokirjoissa. Se oli yksinkertaisempi ja kansanomaisempi. Demoottinen kirjoitus koostui konsonanteista. Antiikin aikana siirrettiin käyttämään kreikkalaisia kirjaimia, mikä on säilynyt tähän päivään koptikristittyjen piirissä.

Muinaisen Egyptin asukkaista vain 2-3% osasi lukea hieroglyfejä ja uuden valtakunnan aikaan vielä harvempi osasi kirjoittaa niitä. Niin kutsuttua hieraattista kirjoitusta osasivat hieman useammat. Hieroglyfejä hakattiin lähinnä kivisiin seiniin ja patsaisiin. Hieraattista kirjoitusta kirjoitettiin papyryksella. Kirjurin tärkein väline oli paletti, jossa oli tilaa mustalle ja punaiselle värille.

Kirjurin työkalut

Kirjurit olivat hyvin arvostettuja ja pitivät mielellään itseään tavallista kansaa parempina. Toisin kuin lukutaidottomilla, heillä oli mahdollisuus päästä käsiksi kaikenlaiseen tietoon. He toimivat melko itsenäisesti ja heideän työnsä oli ruumiillisesti kevyttä. Tämä oli suuri etu muinaisessa Egyptissä, jossa useimpien työ oli ruumiillisesti raskasta ja käskyttäjien ohjaamaa. Koska hieroglyfijärjestelmä oli monimutkainen, koulutus kesti kauan. Se aloitettiin varhain kopioimalla erilaisia tekstejä ruukunsirpaleille ja kalkkikiven paloille. Papyrusta ei tuhlattu kirjoitusharjoituksiin. Opettajat saattoivat olla ankaria. Useimmat kirjurit koulutettiin vain lukemaan ja kirjoittamaan yksinkertaisempaa hieraattista kirjoitusta, jolla kaikki temppelien kirjanpito hoidettiin. Varsinaisia hieroglyfejä osasivat vain hyvin harvat. Aluksi annetut työt olivat vaatimattomia ja vasta vuosien päästä saattoi päästä kopioimaan arvokkaita uskonnollisia tekstejä. Kirjurit saattoivat huvitella kopioimalla tylsien tilastojen takapuolelle lempikirjallisuuttaan.